17. Miten etsintä yleensä etenee

Vastaa versiota: 0.4-dev (2026-10-26). Tämä luku kertoo yleisin sanoin, miten kadonneen henkilön etsintä Suomessa etenee ja mihin kohtaan drooniryhmä siinä asettuu, jotta simulaattorin tehtävät, lohkot ja jälkikeskustelu olisivat ymmärrettäviä myös sille, joka ei ole ollut etsinnässä mukana. Yksityiskohdat opetetaan Vapepan, SLPS:n ja SuDPen omassa koulutuksessa; tässä on vain runko.

Kuka johtaa

Kadonneen henkilön etsintää johtaa aina viranomainen. Se tekee tilannearvion, päättää hätäetsinnän käynnistämisestä, määrittää etsintäalueen, jakaa sen lohkoihin ja antaa tehtävät. Vapaaehtoiset — Vapepan maaryhmät, koirapartiot, SLPS:n ja SuDPen lentoryhmät — tulevat hälytettyinä avuksi ja toimivat etsinnän johdon alaisuudessa. Drooniryhmä ei valitse omaa aluettaan: se saa lohkon tai tehtävän, tutkii sen, ilmoittaa tuloksen ja saa seuraavan.

Vaiheet

1. Ilmoitus ja tilannearvio. Ilmoituksen tiedot tarkistetaan, kadonneesta kootaan perustiedot: kuka, mistä, milloin viimeksi nähty, vaatetus, kunto, aikomus. Näistä syntyy profiili (esimerkiksi marjastaja, muistisairas, lapsi, vaeltaja), joka ohjaa koko etsintää.
2. Ensipartio ja lähietsintä. Ensimmäiset yksiköt menevät paikalle, tarkistavat rakennukset, pihan ja lähimmät reitit noin 300 m säteellä viimeksi nähdystä paikasta (IPP, etsinnän aloituspiste). Lähietsintä tehdään aina vähintään kahdesti. Tässä vaiheessa lennokki on arvokas: ilmaan heti, 360° IPP:n ympäriltä, koiran rinnalla.
3. Hätäetsinnän käynnistäminen. Jos kadonnutta ei löydy nopeasti, käynnistetään hätäetsintä, hälytetään vapaaehtoiset ja perustetaan johtopaikka. Etsintä etenee jaksoissa (noin 6–10 tuntia kukin): ensimmäisessä rajataan ja lohkotetaan alue, toisessa ja kolmannessa tutkitaan reitit uudelleen, tehdään kohde-etsintää ja haravoidaan lohkoja. Tiedonkeruu ei pysähdy koskaan; omaisista huolehditaan.
4. Päätös keskeyttämisestä tehdään hallitusti: dokumentointi, myöhempien vihjeiden käsittely, palautetilaisuus.

Etsintäalue ja lohkot

Alue määritetään neljästä aineksesta: teoreettinen etäisyys (jalan noin 3 km/h maastossa, 4 km/h tiellä, kerrottuna kuluneella ajalla), tilastollinen etäisyys profiilin mukaan (keskiarvo, 75 % löytyy tämän sisältä, enimmäisetäisyys), maaston rajoitteet ja kiinnostavat kohteet, ja päättely siitä, mitä on voinut tapahtua. 75 %:n vyöhyke on tavallinen työskentelyraja.

Alue jaetaan numeroituihin lohkoihin. Lohkon rajat kulkevat aina maastossa näkyviä linjoja pitkin — teitä, polkuja, ojia, puroja, pellon reunoja, sähkölinjoja, rantoja — koska partion pitää tietää pimeässäkin, missä lohko loppuu. Lohko on niin suuri kuin yksi partio tutkii 2–3 tunnissa, tavallisesti 1–6 hehtaaria maaston mukaan. Lähialue jaetaan erikseen kirjaimin (A, B, C, D), eikä sitä lasketa lohkoihin.

Lohkot arvioidaan: viisi henkilöä arvioi toisistaan riippumatta asteikolla 1–9, missä lohkossa kadonnut on, ja pistemäärät lasketaan yhteen. Suurin summa on painopistelohko, josta aloitetaan. Simulaattorin kartalla lohkon numero·arvio tarkoittaa tätä.

Miten lohkoja tutkitaan

• Reittietsintä ensin: kaikki alueelta lähtevät polut, tiet ja linjat käydään nopeasti läpi profiilietäisyydelle asti — autolla, mönkijällä, pyörällä, koiralla, jalan ja ilmasta. Myöhemmin reittien sivut (reittiharavointi) tarpeelliseen leveyteen. Reitit tarkistetaan uudelleen myöhemmissä jaksoissa (reittivarmistus).
• Partioetsintä lohkoissa: partio on kolme henkeä (1 + 2). Partionjohtaja päättää taktiikan: reitit ja niiden reunat, vaaran paikat ja kiinnostavat kohteet ensin, sitten muu lohko. Perinteinen tiheä ketjuetsintä on viimeinen keino, koska se on hidas ja vie väkeä. Sama lohko tutkitaan kahdesti, eri partioiden toimesta eri aikaan.
• Kohde-etsintä: laavut, nuotiopaikat, näköalapaikat, rannat, kalliot ja kuopat, rakennukset, hautausmaat — profiilin mukaan.
• Koirapartio on koira, ohjaaja ja kartturi; koira jäljestää ja ilmaisee, ja se lähetetään aikaisin ja eteen.
• Etsinnän johto voi määrätä lohkon tarkistettavaksi uudelleen 3–4 tunnin kuluttua: aurinko on siirtynyt, varjot ovat eri suunnassa ja eri mittaisia, ja se mikä jäi varjoon aamulla, näkyy iltapäivällä.

Drooniryhmän paikka

Ryhmä hälytetään vapaaehtoisten hälytysjärjestelmän kautta, se lähtee tavallisesti noin puolessa tunnissa ja on johtopaikalla noin tunnin kuluttua hälytyksestä. Johtopaikalla ryhmä ilmoittautuu, saa tehtävän ja alueen — lohkon, usean lohkon yhdistelmän tai esimerkiksi joen rannat — ja tiedon muista ilma-aluksista. Lohkossa voi samaan aikaan olla maaryhmä; se on osa tilannekuvaa, ei este.

Ryhmän oma tehtävänjohtaja päättää menetelmän (luku 8): yleissilmäys korkealta, alueittainen yleissilmäys noin 100 m kaistoin, tarkkuusetsintä 50–60 m korkeudelta kamera alas, reittietsintä tien tai rannan yli. Lämpökamera on talvella ja viileinä öinä paras työkalu; kuumana kesäpäivänä se on lähes hyödytön ja näkyvä valo tärkeämpi. Avoimet suot, pellot, pihat, sähkölinjat ja rannat ovat paikkoja, joissa ilmasta näkee parhaiten.

Kun lohko on tutkittu, ryhmä ilmoittaa sen tutkituksi (U simulaattorissa) ja kertoo, miten hyvin se katettiin — etsinnän johto puhuu POD-prosenteista (todennäköisyys, että kadonnut olisi havaittu, jos hän olisi ollut lohkossa). Sen jälkeen tulee seuraava tehtävä. Tehtävä kestää yleensä yli yhden akun: akku vaihdetaan kauko-ohjauspaikalla ja toimintajakso jatkuu (luku 4).

Kun jotakin löytyy

Löytö on harvoin kadonnut itse: useammin se on löydös — ämpäri, lippalakki, hansikas, jälki — joka kertoo suunnan. Jokainen löydös merkitään koordinaatteineen ja ilmoitetaan. Kun kadonnut löytyy: kone pysäytetään, tila hitaaksi, laskeudutaan matalammalle, kohde tunnistetaan zoomilla, paikka merkitään ja ilmoitetaan etsinnän johdolle (luku 9). Maaryhmä tai ensihoito ohjataan paikalle; kone jää näyttämään paikkaa.

Jälkeenpäin

Jokaisesta lennosta tehdään raportti: lennot aikoineen, reitti, tulos, löydösten koordinaatit. Simulaattorin jälkikeskustelu (luku 9) tekee saman ja lisää sen, mitä oikeassa etsinnässä ei koskaan saa tietää: missä kadonnut ja tavarat oikeasti olivat, ja milloin ne olivat kuvassa huomaamatta.

Etsintä simulaattorissa (vaihe 9)

Etsintä etenee taustalla UAS:n tekemisistä riippumatta:

• Lohkojen todennäköisyys. Etsinnän johdon arvio (1–9) muutetaan todennäköisyydeksi (POA). Kun lohko ilmoitetaan tutkituksi, sen todennäköisyys kerrotaan (1 − POD) ja muut skaalataan niin, että summa pysyy yhtenä. Vapaa ryhmä, koirapartio tai UAS saa todennäköisimmän avoimen lohkon; maaryhmä mieluummin läheltä.
• Paljon maaryhmiä. Vapepa tuo etsintään useita maaryhmiä: ensimmäiset tehtävän mukana, sitten lisää 10–30 min välein, yhteensä 6–14 ryhmää (ja niiden reservit). Kun sisemmät lohkot on käyty, ryhmiä lähetetään kauemmas.
• Ryhmät. Maaryhmä tutkii lohkonsa MSO-tavalla, pitää 10 min tauon noin 1,5 tunnin välein ja 30 min ruokatauon noin 4 tunnin välein, ja on maastossa 10–12 h. Sitten johto vapauttaa sen 12 tunnin lepoon: reservi saapuu jatkamaan siitä, mihin ryhmä jäi, ja levännyt ryhmä palaa uuteen vuoroon. Koirapartio saa uuden lohkon, kun edellinen on käyty, ja palaa päivän jälkeen töihin 12 tunnin levon jälkeen (luku 19).
• Etsintä jatkuu, kunnes kadonnut löytyy. Pitkässä etsinnässä ryhmät vuorottelevat yötä päivää; aikarajaa ei ole.
• Uudelleen avaus. Etsinnän johto avaa tutkitun lohkon uudelleen, kun se on pari tuntia myöhemmin selvästi todennäköisin, tai kun omaisen vihje osoittaa siihen. Kouluttaja voi avata minkä tahansa.
• Omaisten ja ystävien vihjeet tulevat radiosta pitkin harjoitusta: paikka, jossa hänellä oli tapana käydä (yleensä lähellä todellista määränpäätä, joskus väärä), ja asioita, jotka eivät auta etsintää lainkaan ("pyörä on autotallissa"). Johto nostaa vihjeen paikan lohkoja; miehistö arvioi itse.
• Maaryhmä voi löytää kadonneen, kun se tutkii lohkon, jossa kadonnut on (todennäköisyys = ryhmän POD). Löytö tulee radiosta ja näkyy yhteenvedossa.
• Kesken etsinnän alkava harjoitus (tehtävälomake) ajaa aiemmat jaksot läpi ennen UAS:n saapumista; silloin kukaan ei ole vielä löytänyt kadonnutta, muuten UAS:ää ei olisi kutsuttu.

Kun UAS:n tehtäväjono loppuu, johto antaa seuraavan lohkon tästä elävästä tilanteesta.

Etsintäalue kasvaa ja johto siirtää voimia

• Etsintäalue kattaa profiilin 75 %:n renkaan MSO-taulukon mukaan; kadonneen etäisyys arvotaan saman taulukon jakaumasta (puolet keskietäisyyden sisällä, neljännes 75 %:n renkaaseen, loput pääosin maksimirenkaaseen). Lähellä IPP:tä lohkot ovat pieniä, kauempana suurempia. Lohkojen rajat ovat maastossa näkyviä: tiet, urat, polut, rautatiet, voimalinjat, purot ja ojat, rannat sekä peltojen ja avosoiden reunat; vasta laaja yhtenäinen metsä jaetaan suoralla rajalla.
• Uudet lohkot: kun löydös, omaisten vihje tai koiran katkennut jälki osoittaa alueen ulkopuolelle, johto tekee sinne uudet lohkot ja ilmoittaa: etsintäaluetta laajennetaan …, uudet lohkot …. Kun alue on tutkittu, johto laajentaa ulospäin maksimirenkaaseen.
• Koira kuumalle jäljelle: johto siirtää löydökselle minkä tahansa työssä olevan koiran (ensin hakevan, tarvittaessa omaa hajuaan työstävän); jos kaikki ovat tauolla tai tulossa, ensimmäinen vapautuva lähtee. Koiran kesken jäänyt lohko avataan, ja vapaa maaryhmä tai seuraava koira jatkaa sitä.
• Maaryhmät menevät sinne, missä niitä tarvitaan (ei rengasrajaa). Siirrot tehdään autolla lähimmälle tielle tai uralle ja sieltä jalkaisin; ilman tietä pidempi siirto mönkijällä tai moottorikelkalla. Partio näkee kadonneen kulkiessaan alle 30 m:n päästä.
• MOVA (moottorivarjo) lentää vain hyvällä säällä: tuuli enintään 6 m/s (puuskat 8 m/s), ei sadetta, näkyvyys vähintään 5 km, ei lunta ja maassa vähintään +15 °C (lentäjälle tulee kylmä).

Nuotio ja savu

Retkeilijä, metsästäjä, kalastaja tai moottorikelkkailija on voinut tehdä nuotion lepopaikkansa viereen (todennäköisyys profiilin mukaan, esimerkiksi kalastaja 40 %, marjanpoimija 10 %). Niin kauan kuin kadonnut pitää tulta yllä, se palaa liekeillä ja siitä nousee savupatsas, joka kulkeutuu tuulen mukana ja näkyy näkyvän valon kamerassa kaukaa. Lämpökamerassa tulisija on kuuma piste. Kun kadonnut lähtee tai on liian heikko ruokkimaan tulta, liekit hiipuvat puolessatoista tunnissa ja hiillos jäähtyy tuntikausia: lämpökamera näkee sen pitkään senkin jälkeen, kun savua ei enää ole. Nuotio merkitään laserilla kuten löydetyt tavarat. Maastossa on myös vanhoja nuotiopaikkoja polkujen varsilla ja rannoilla: kivikehä ilman lämpöä, häiriökohde.

Kadonnut voi liikkua

Kadonnut ei aina pysy paikallaan. Lapsi tai muistisairas voi vaeltaa (muutama 80–300 m siirtymä tauoin), marjanpoimija, retkeilijä tai metsästäjä voi yrittää takaisin tielle tai polulle, heikentynyt tai makaava pysyy paikallaan. Liikkuva kadonnut on pystyssä, jättää tuoreen jäljen lumeen ja tuoretta hajua koirille, ja sen paikka muuttuu kesken etsinnän: lohko, jossa hän oli, voi olla tyhjä, kun sinne ehditään.